perjantai 19. maaliskuuta 2010

Arpajaistulos

Ja tapahtui näinä päivinä, että Brandyn lonkat lausuttiin Kennelliitossa B/B. Mielipidettäni asiasta sen tarkemmin erittelemättä on toki myönnettävä, että tulos on hyvä ja ehdottomasti parempi kuin ennen kuvausta uskalsin toivoa, mutta annoinpa itselleni kuvanneen eläinlääkärin mielipiteen perusteella luvan odottaa parempaa, täysosumaa suorastaan.

Minulla on SKL:n röntgenpaneelin kanta-asiakaskortti enkä perinteisesti ole epäröinyt käyttää sitä, joten mahdollisia jatkotoimenpiteitä on jälleen harkittava. Ja kun harkitseva elin on tällainen pikkutarkka perfektionisti, ei ratkaisuilla aina ole mitään tekemistä maalaisjärjen kanssa - pilkusta vain on saatava työstettyä täydellinen.

Jaa niin, ne kyynärät: 0/0.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Pe 5.3.2010 Mevet klo 18

Näin kännykkäni minua ystävällisesti muistuttaa. Ohjelmassa on trilleri nimeltä "Brandyn luustokuvaus".

Saapuminen klinikalle alkaa aina saman kaavan mukaan: yritäpäs löytää kapean kadun varrelta autollesi jokin kolo, johon voit sen luvallisesti ja turvallisesti jättää. Huomaan pian, että minua on tänään siunattu ainutlaatuisella tilaisuudella harjoitella taskuparkkeerausta kiireessä. Volvo sujahtaa kuitenkin ruotuun niin vaivattomasti, että minun on vallan noustava autosta pällistelemään mokomaan ihmettä ennen kuin tohdin sammuttaa moottorin. Ihastellessani suoritustani voin melkein tuntea takapuolessaniraivossani naapuritalon parvekkeella tupakkiaan tupruttelevan herrahenkilön huvittuneen katseen.

Pääsemme liki sovittuun aikaan tositoimiin. Ensin kuunnellaan Brandyn sydän, joka lyö, ja tutkitaan polvet, jotka ovat kuten niiden kuuluukin. Tähän asti intopiukee on hihkunut taukoamatta, kun vastaanotolla on niin kliffaa hei (ja lisäksi pari narttua, joilla on ollut äskettäin juoksut, mikä saattaa osaltaan nostattaa jannun mielialaa), mutta rauhoitusaine lyö kaverin pikavauhtia kanveesiin: Brandyman ottaa sujuvasti lukua ennen kuin miniryhmämme kolme muuta koiraa on ehtinyt saada oman piikkinsä. Röntgenpöydälle siis!

Joudumme hetken aikaa etsimään Brandyn lantiota karvojen seasta, ja valistan eläinlääkäriä siitä, ettei koira ole nyt läheskään täydessä turkissaan, mikä on hänen mielestään pelkästään hyvä asia. Lopulta saamme lonkat asemiinsa, masiinan asetukset kohdilleen ja naps - hymyile, olet röntgenkuvassa! Ell tutkii nivelet vielä käsin, toteaa ne tiiviiksi, ja kun kuvakin onnistuu, on seuraavaksi kyynärten vuoro poseerata.

Sitten onkin aika kuunnella tuomio eli tohtorin alustava arvio. Kyynärät ovat puhtaat, kuten oletinkin - en ainakaan toistaiseksi osaa olla erityisen huolestunut koirieni etuosista, vaikka shelteillä jonkin verran onkin todettu kyynärnivelten kasvuhäiriöitä. Lonkkakuviin tutustuminen puolestaan aiheuttaa aina hengenahdistusta, mutta tällä kerralla en ehdi hyperventiloida: lääkärin koruton arvio Brandyn lonkista on A/A.

Heitetäänpä kaikki yhdessä pari kierrosta kärrynpyöriä!

Puolentoista kierroksen kohdalla ell yrittää rauhoittaa minua kertomalla, että tuulen suunnasta ja tähtien asennosta riippuen vasen lonkka saatetaan lausua SKL:ssa myös beeksi, mutta toisaalta myöntää arvioivansa kuvat yleensä niin tiukasti, että usein lopullinen lausunto onkin iloinen yllätys koiran omistajalle. Nyökyttelen hyväksyvästi, vaikka oikeasti mieleni sambaa edelleen ympäri vastaanottoa.

Tässä vaiheessa on todettava, että riemuni saattaa ratkaisevasti raueta lopullisten tulosten kirjauduttua KoiraNettiin, mutta juuri tällä nimenomaisella hetkellä en jaksa murehtia sitä.

Brandylle annetaan heräte, jonka vaikutus ei ole läheskään yhtä tehokas kuin rauhoitteen hetkeä aikaisemmin. Vielä tovin koisittuaan koira hilaa silmänsä auki, muttei vielä liiemmin reagoi puheeseen tai kosketukseen. Tiedän kuitenkin, mistä narusta nykiä, ja kysyn Brandyltä kuuluvalla äänellä, onko sillä nälkä - ehdin nipin napin saada kopin koirasta, joka ponnahtaa lattialta kuin vieteriukko konsanaan. Bränän mielestä ruokaa ei voi koskaan tai missään olosuhteissa olla tarjolla liikaa tai liian usein.

Huomattuaan, ettei evästä selvästä lupauksesta huolimatta olekaan tiedossa, Romeo hoipertelee tsekkaamaan niiden ah-niin-huumaavantuoksuisten narttujen tilanteen. Prinsessat ovat vielä kauneusunilla, mutta lemmenkipeä sankarimme ei jaksa käyttää tilaisuutta hyväkseen vaan vetäytyy potemaan elämänsä ensimmäistä krapulaa.

Saanko siis esitellä: lähikuvassa Brandy 1 v 8 kk (kuvat avautuvat täysikokoisiksi klikkaamalla).







Mielestäni lonkkanivelet ovat kauniin muotoiset ja tiiviisti maljoissaan - eriävät mielipiteet pyydetään toimittamaan kirjallisesti kahtena kappaleena lähimpään roskikseen.