sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Tämä ei ole lelumainos

Luulenpa, että useat lemmikkieläintarvikkeita myyvät verkkokauppiaat siunaavat mielessään sitä päivää, jolloin eräs Finskin kone lennähti Kööpenhaminasta Helsinkiin kyydissään eräs pieni musta karvapallo ja sen uusi ja vielä onnellisen tietämätön omistaja. Talouteemme hankittujen koiranlelujen määrä on nimittäin viisisataakertaistunut viimeisen puolen vuoden aikana, ja tämä suuntaus on jatkuva: osa leluista on jo jouduttu saattamaan Ämmässuon lepoon, joten viimeisin tilaus kiikutettiin kotiovellemme perjantaina.

Puruluita koirillani on aina ollut tarjolla, noh, tarpeeksi, mutta lelujen määrä oli aikaisemmin kovin rajallinen. Magnuksen kotiuduttua meille kuitenkin syntyi akuutti lelutarve, sillä reippaan metsälenkin, kotitöihin osallistumisen, Sagan ärsyttämisen ja Brandyn kanssa painimisen jälkeen juniorilla on edelleen energiaa, joka olisi suotavaa saada kanavoitua oikein silloinkin, kun itselläni ei ole aikaa kahdenkeskiseen aivojumppatuokioon. Tässä kohtaa kuvaan astuvat (aktivointi)lelut, joista tietysti koko trio on saanut osansa.

Sagalle kaikkein sopivimmiksi ovat osoittautuneet Nina Ottossonin Dog Pyramid ja ja Dog Dizzy, joiden toimintaperiaate on simppeli, mutta toivottuun lopputulokseen pääseminen kohtalaisen haastavaa. Molemmat myös ovat rakenteeltaan sagankestäviä, mitä useimmat lelut eivät ole: minua ketuttaa vieläkin erään Molecule-pallon kohtalo... Hankalasti pyöriteltävän muotonsa ja säädettävän syöttöaukkonsa ansiosta se oli pojille kerrassaan oivallinen, mutta Saga päätti jälleen kerran mennä siitä, missä aitaa ei ole ollenkaan, ja irrotti tyynesti koko syöttöaukkomekanismin pallon rungosta - ja se oli sentään kiinnitetty kolmella ruuvilla! - joten palloparan elinikä taisi jäädä muutamaan tuntiin... Yritin vielä liittää osat toisiinsa, mutta elvytysyritykset eivät sitä enää pelastaneet. Rest in pieces.

Brandy puuhastelee maltillisesti kaikkien lelujen parissa: se on yhtä onnellinen paiskoessaan Pyramidia, vieritellessään puuhapalloa tai imeskellessään Kongia - pääasia, että palkintona on syötävää. Brandy ei myöskään ole tähän mennessä tuhonnut ainuttakaan lelua, ellei muutamille pehmoille suoritettuja häntä- tai korva-amputaatioita oteta huomioon. Toisaalta erinäiset muut kohteet ovat tämän sällin hampaissa muuttaneet muotoaan, mutta kyseisiä tapauksia ei parane muistella ilman sopivaa verenpainelääkitystä.

Magnuksen suosikkeja puolestaan ovat kumiset, "suuhun sopivat" lelut, jotka tarjoavat suoran nenäyhteyden sisältämiinsä herkkuihin - tällaiset viihdyttävät Manua tyhjinäkin, se tykkää heitellä niitä ja riemastuu, kun kumi ponnahtaa lattiasta ennalta-arvaamattomaan suuntaan saaden viikarin syöksymään täpinöissään peräänsä. Myös vinkupehmot ovat Magnuksen lemppareita, ja niiden määrätietoinen ja lakkaamaton vinguttaminen paitsi raastaa hermoja, myös lohduttaa tiedolla siitä, ettei eräs kekseliäs pikkukoira ole ainakaan luvattomissa puuhissa... Kärsivällisyyttä vaativat lelut eivät sen sijaan ainakaan toistaiseksi ole Magnuksen juttu: jos Pyramidista ei parin ensimmäisen töytäisyn jälkeen tipahda nannaa (kuten yleensä ei tapahdu), saa mokoma pönikkä jäädä omaan arvoonsa.

Viime päivinä näillä leveysasteilla on taas ollut rapsakat -18 astetta viileetä, ja kun tähän vielä lisätään leuto tuulahdus (arviolta 107 km/h ;D), on ulkoilu rajoittunut lyhyisiin pissapyrähdyksiin (töppöset on jo tilattu Marjan tossutehtaalta, toim. huom.) ja meno ja meininki sisätiloissa sitten sen mukaista... Koko leluarsenaali on siis ollut ahkerassa käytössä, mutta minusta tuntuu, ettei niitä sittenkään ole vielä(kään) tarpeeksi, joten otan mielelläni vastaan vinkkejä sopivan haasteellisista ja kestävistä (paino jälkimmäisellä sanalla) leluista. Lisäksi niiden tulisi olla sellaisia, joilla koirat voivat turvallisesti leikkiä itsekseen ja mahdollisesti myös silloin, kun ovat keskenään kotona, joten esimerkiksi Ottossonin pelit, joissa on paljon pieniä osia, eivät tähän vaativaan tehtävään sovellu.

Ja lopuksi vielä vieno pyyntö jollekulle ihanalle insinöörille: kehitäthän mahdollisimman pian sheltille soveltuvan juoksupyörän, johon saisi liitettyä sähkögeneraattorin. Ainakin tämän huushollin puolesta paikallinen kiskurisähköyhtiö saisi sen jälkeen jäädä nuoleskelemaan näppejään, kun ikioma Energizerimme kirmaisi päivittäin kevyen kuuden tunnin hölkkäharjoituksen pyörässään tuottaen valoa ja virtaa koko lukaaliin.

2 kommenttia:

  1. Manun touhukkuus kuulostaa niin kovin tutulta. Mila on ehkä ihan pikkuisen rauhoittunut pentuajoista, mutta edelleen neidissä on vaan kaksi toimintoa: on/off. Off on nukkuminen silmät ummessa ja On puolestaan on sitä, että koko ajan täytyy toimia. Jos ei ole puruluuta tai aktivointilelua, niin sitten tuunataan pehmoleluja. Meillä ei taida enää olla yhtään ehjää suloista pehmoeläintä. Mila on ystävällisesti poistanut lähes kaikista täytteet ja vingut ja jäljellä on kangasrötkäleitä, jotka etäisesti muistuttaa alkuperäistä lelua.=P

    En tiedä ootteko jo kokeilleet näitäkin, mutta meillä Busy Buddy -sarjan aktivointilelut on olleet suosittuja ja kestäviä:
    http://www.busybuddytoys.com

    Rapsuja touhupetterille ja muille sankareille!=D

    VastaaPoista
  2. Marilla: Meillä hoetaan nykyään mantrana sanontaa "lapsi on terve, jos se leikkii, ja todennäköisesti sairas, jos se lopettaa"... =D Kiireisiin kamuihin ei olla vielä ehditty tutustua, mutta muutama noista on ollut harkinnassa - ainakin tuo Twist 'n Treat olisi Manulle passeli.

    VastaaPoista