Porvoo 11.9.2010 - Kylmää kyytiä Porvoon mitalla

Ilmoitin Magnuksen Porvooseen, koska sen kasvattaja halusi halusin kuulla tämän tuomarin mielipiteen Danish Dynamitesta. Yhdessä Birte-rouvansa kanssa bassetteja ja shelttejä kekseliäällä kennelnimellä Scheel's kasvattavan tanskalaisen Kresten Scheelin tiedettiin oletettiin suosivan jenkkilinjaisia koiria, joten epäilin osaavani poimia luettelosta 49 ilmoitetun sheltin joukosta potentiaaliset luokkasijoittujat. Persheelleen män.

Tietoviisas TomTom johdattaa minut näyttelypaikalle halvatun pikkukujia pitkin melkoisen mielenkiintoista reittiä, jota sittemmin joudun köröttelemään satoja metrejä edestakaisin etsiessäni autolle luvallista leposijaa. Sellainen löytyykin lopulta tarpeeksi kaukaa, ja mutisen painokelvottomuuksia kiskoessani vetoalustalla varustettua kevytmetallihäkkiä sateisia katuja pitkin kohti tapahtumien keskipistettä - mösjöö Magnus saa onneksi matkustaa taisteluvaunussaan varsin mukavasti ja kuivin tassuin.

Arrrmottoman roudaamisen jälkeen näyttelytoimikunnan pisteet pompsahtavat hetkessä uusiin sfääreihin: MagnusAirin kiitorata shelttikehä on valtava, pituudeltaan puolet jalkapallokentästä (jollaiselle se on sijoitettu) ja leveydeltäänkin vallan riittävä - kerrassaan loistavaa, nappulakengät jalkaan ja isompaa pykälää silmään.

Lämmitellessäni Magnusta saankin laittaa tosissani avokasta toisen eteen pysyäkseni koirani kanssa samalla kierroksella. Taas tätä tyttöä viedään, eikä taideta takaisin tuodakaan.

Harmillista, etten huomannut ajoissa kysäistä Boltin Usainilta, josko hän olisi halunnut tulla tekemään uuden aluevaltauksen koiranäyttelyrintamalla. Täytyykin ottaa asia hänen kanssaan vastaisuuden varalta puheeksi, kun seuraavan kerran treenaamme yhdessä.

Shelttikehässä on tänään harjoitusarvostelijana beagleja kasvattava Eeva Resko, jolle tuomari selostaa asiaan kuuluvalla vakavuudella koirastani tekemänsä huomiot. Taidan hieman tuhahtaa muutamille kuulemistani esitelmän pääkohdista, ja herran äänensävystä päättelen, että tänään taitaakin olla tarjolla vain punaista nauhaa.

Tuomari ilmoittaa haluavansa tarkastella Magnuksen liikkeitä kolmion muodossa, mikä on pojalle aivan uusi kuvio - terävistä kulmista suoriutuminen kunnialla tuntuu melko epätodennäköiseltä. Lähden liikkeelle kuin sorsa kaislikosta, ja menemisen meiningistä nauttiva hippiäinen selvittää mutkatkin yllättävän tyylikkäästi. Ensimmäisen lennokkaan kierroksen jälkeen tuomari kuitenkin ehdottaa, että tekisimme yhden ilmaisen uusintavarvin, mutta hieman hitaammin.

Minä voin kyllä rauhoittaa tahtia, mutta koirani tuskin tulee tekemään niin.

Viuhahdettuamme uudelleen tuomari sanelee kirjoittavalle kehäsihteerille vielä muutaman lauseen ennen kuin saapuu korkeimman omakätisesti ojentamaan minulle sinisen nauhan. Siinäkin olisi tavalliselle maalaisjuntille tarpeeksi ihmeteltävää, mutta kaupan päälle herra päättää vielä kertoa kootut kommenttinsa Magnuksesta tanskaksi. Vasta kulmakarvojeni alkaessa lähennellä hiusrajaani hän hoksaa vaihtaa ääniraitansa eräälle hieman yleisemmin puhutulle germaaniselle kielelle ja toteaa koirani liikkuvan ihanasti.

En suuressa tyrmistyksessäni huomaa tulla kysäisseeksi, mikä junnussa ei häntä sitten erityisemmin miellyttänyt. Päätän vetäytyä tyylikkäästi takavasemmalle, mutta epähuomiossa tulen pudottaneeksi laatuarvostelunauhan maahan, mistä edelleen lempeästi hymyävä tuomari sen minulle poimii. Voi kiitos.

Poistuessani kehästä epäuskoisesti naureskellen tunnen itseni suomalaiseksi yleisurheilusankarittareksi, jolta enemmän tai vähemmän aidosti hämmästyneet tutut ja tuntemattomat ryntäävät kysymään, mikä meni pieleen. Totean kysymyksen olevan hyvä, mutta vastausta kannattaisi tivata pullonpohjalasiensa läpi koiraani tiirailleelta tanskalaissedältä.

Tarkastellessani asiaa lähemmin alan epäillä, mahtaako hänkään sitä tietää - se, joka keksii yhteyden tämän arvostelun ja hoon välillä, voittaa palkinnon:

15 months old. Proportioned too long in body and he is slightly too big. Good length of head. Correct parallel planes seen in profile. Well set ears. Nice long neck. Good front assembly. Good topline. Well angulated hindquarter. Good bone size. Nice coat and colour. Nice sound easy movement, good drive behind.

Ylitarkastaja Lehtomäki Pilkunviilaamosta, päivää. Ensinnäkin: viimeksi asiaa tarkistaessani rotumääritelmään oli kirjattu shelttiuroksen kooksi 37 cm, johon sallitaan 2,5 cm poikkeama, ja siihen 38,5 cm säkä solahtaa lukion pitkän matematiikan oppien mukaan vaivatta. Magnuksesta voidaan tietenkin todeta, että se on "ihannekokoa suurempi", saattaisin hyväksyä myös ilmaisun "koon ylärajoilla", mutta että "hieman liian iso"? Ehei. Ei.

Toisekseen "auringonpolttama irtovilla" ei varsinaisesti käänny englanniksi muotoon "nice coat and colour".

Tapojeni vastaisesti en poistukaan paikalta raivosta puhkuen, vaan päätän sateen uhasta huolimatta jäädä seuraamaan tämän jännitysnäytelmän loppuun asti. Tuomari tuleekin huomaamattaan luoneeksi määritelmän termille "jännitysfarssi".

Urosten arvostelun edetessä alkavat esittäjät ja yleisö hiljalleen vääntäytyä kysymysmerkin muotoisiksi: mitä tämä setä oikein haluaa?!? Hän ilmoittaa tyynesti, ettei pidä brittityyppisistä shelteistä, mutta eivätpä useimmat jenkit tai puolisellaisetkaan näytä arvon juuttia miellyttävän. Lisäksi viimeistään paras uros -luokan jälkeen on verrattain varmaa, etteivät Magnuksen arvostelussa mainitut vertikaalinen ja horisontaalinen ulottuvuus ole tämän tuomarin mielestä shetlanninlammaskoiran perisyntejä.

Narttuja arvostellessaan lottoarvonnan virallinen valvoja tuomari jakelee avokätisesti myös keltaisia nauhoja, ja syitä hänen tekemiinsä valintoihin voimme kehän laidalla vain arvuutella. Mitäköhän rouva Resko mahtaa tuumia tämän sedän linjattomuudesta?

Absurdin päiväni kruunaa yli-innokas toimittajatyttö, joka estelyistäni huolimatta haluaa haastatella minua - ruotsinkieliseen radio-ohjelmaan. Koska periaatteellisista ja taloudellisista syistä puhun toista kotimaista vain töissä, saa mikrofoniaan kasvojeni edessä pyytämättä sohiva neitokainen olla iloinen, ettei kyseessä ole TV-lähetys - julmat mulkaisuni saattaisivat ikävästi pilata koiranäyttelyreportaasin kepeän tunnelman. Oj, vad kul!