Toukokuun kolmantena lauantaina jäisin perin mielelläni kotiin todistamaan television välityksellä, kuinka urheasti jääkiekkoilevat Leijonat ottavat köniinsä veli vjenäläisiltä taistelevat kaukalossa punakonetta vastaan, mutta revin jälleen tunnollisesti pelihousuni silmäni auki epäinhimillisen aikaisin rynnistääkseni Porin ryhmänäyttelyyn koko nykyisen kotikokoonpanoni kanssa. Kroonisen aamu-unisuuteni ja Suomen todennäköisesti yksitoikkoisimman maantien yhdistelmä täyttänee liikenneriskin kriteerit, mutta strategisesti sijoitetut telkänpöntöt pakottavat minut skarppaamaan.
Neljääkymmentäyhdeksää shelttiäistä on saapunut ihmettelemään serbialainen Nebojsa Savicic, jonka nimen perusteella oletin esitteleväni koirani täti-ihmiselle, mutta kehään tepasteleekin
täydellisesti charmantisti harmaantunut herrasmies. Dallaspullan näyttelydebyytti on
halvatun hitaasti toimitetun rekisteritodistuksen minusta riippumattomien syiden takia viivästynyt, joten jannu on koko kevään saanut nauttia vapaasta kasvatuksesta, mutta kuukausien
velttoilun ahkeran harjoittelun jälkeen Dalcio pääsee vihdoin aloittamaan uransa kilpailemalla luokkansa ainokaisena enteellisesti numerolla yksi. Pöydällä varoittamatta riveleihin kiinni ryysäävä muukalainen hieman arveluttaa polakkia, joka kurimuksesta päästyään kuitenkin liikkuu liukkaasti ja poseeraa pikantisti viereisessä kehässä kirmaloivia collieita katsellen. Asiallinen esiintyminen huomioidaan odotetusti kunniapalkinnolla.
Viidestä ilmoitetusta narttupennusta vain yksi merleneiti ilmaantuu kehään, ja senkin tuomari katsoo KP:n arvoiseksi. Päivän parasta kakaraa valitessaan herttainen serbi vertailee kaksikkoa hartaasti ennen kuin ojentaa minulle hymyillen ROP-ruusukkeen yltyen ylistämään Dallasta kirsusta hännänpäähän ja ennustaa sille erinomaista tulevaisuutta kehissä. Totean toivovani, että herran povaustarkkuus on kohdallaan.
Urosten arvostelua seuratessani alan aavistella, mikä Pullan ulkoisessa habituksessa erityisesti vetosi tuomariin: pienen miehen mielestä suuri ja karvainen on kaunista, sillä SA:lla palkitaan vain
40-senttisiä koon ylärajoilla olevia uroita. Tarkemmin ajatellen pennelin tulevaisuuden ei sittenkään tarvitsisi olla liioitellun loistava ainakaan tämän herran hallinnoimassa kehässä.
Sataan kertaan suittu ja kuontalonsa kuosittamisen kyllästyttämä Magnuskin kilpailee luokassaan vain itseään vastaan. Tuomari hykertelee kuullessaan, että tomera tanskalainen on valio jo 3-vuotiaana, rapsuttelee sitä hetken ja lähettää meidät sitten liikekannalle. Kehän ympäri karauttaessaan Danskeman muistaa taas mainita minulle, kuinka kliffaa hei olisikaan edetä vauhdikkaammin, mutta pysyy hansikkaassa ja pysähtyykin pyydettäessä. Jumppatuokion päätteeksi sitaisen sen hihnaan pinkin muovinauhan parin punaisen sellaisen seuraksi.
Sertifikaatin arvoiseksi tuomari arvioi lopulta yhteensä kuusi urosta, joiden joukossa Manunaattori näyttää
höyhensarjalaiselta poikkeuksellisen kompaktilta. Onneksi pullistelu on tämän itse
rakkaanvarman mahtisonnin bravuurilaji, joten fyysisestä rajoittuneisuudestaan huolimatta se varvistaa itsensä leikiten koitoksen kolmanneksi parhaaksi urokseksi.
Urosten arvostelu päättyy tuomarin
lyhyen ripeän sanelun ansiosta puolisen tuntia etuajassa, joten joudumme pitämään lakisääteisen tauon, jonka aikana huomioni kiinnittyy naapurikehässä hamosessa, polvisukissa ja maihinnousukalosseissa seikkailevaan
linnunpelättimeen kehäsihteeriin: sehän on sama pujopartainen
urpo heppuli, joka sai vereni kuplimaan Harjavallassa. Turhan varmaotteiselta tuon turvenuijan suoritus ei tänäänkään vaikuta, ja SA:tkin näyttävät jälleen jäävän jakamatta.
Osuisikohan tältä etäisyydeltä linkoamani kivi kaverin kaljuun kuuppaan?
Shelttien arvostelun jatkuessa en liene ainoa, jonka kulmakarvat kohoilevat korkeuksiin: lepakot serbiherran tapulissa ovat tehneet täyskäännöksen, koska nyt erinomaisiksi todetaan myös pienet, sirot ja alkavaan kesään bikineissään valmistautuvat nartut, ja SA tyrkätään kaikille
kehään vaivautuneille luokissaan sijoittuneille. Toisinaan näiden idän ihmeiden mielenliikkeitä on melko mahdotonta ennustaa.
Tänään kaikille koirilleni on ystävällisesti varattu yksityisluokat, sillä Sagakin pääsee valloittamaan kehän itsekseen. Pirteästi pöydälle ponnahtava rouvakoira huvittaa tuomaria, joka toteaa huomaavansa heti, miksi tämä lady on valio - minulle ulkoisten avujen ja pershiehen asennetun vieterin välitön yhteys ei varsinaisesti ole itsestäänselvyys. Sageli venyy komeaan luokkavoittoon, ja kun veteraanimammatkin on syynätty, paras narttu -luokassa parhaita puoliaan esittelee yksitoista perin heterogeenistä neitoa, joista äkäpussini heivataan huolellisen harkinnan jälkeen julmasti sijalle neljä.
Pitkäveteinen päiväretki porilaisen kyläkoulun takapihalle
olisi saanut jäädä tekemättä täyttää tehtävänsä keskenkasvuisen koijarin koeajotilaisuutena, mutta kokonaisuutena tämä kokemus arkistoidaan Turhien Reissujen Kultaiseen Kansioon. Toukokuun
masokistinen hektinen näyttelyturnee on nyt onneksi kaartanut loppusuoralle: käyn vielä kartoittamassa kahden kotimaisen tuomarin mielipiteet koiristani ennen kuin seilaan jälleen etelään tsekkaamaan sikäläisen sertifikaattitarjonnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti