torstai 22. heinäkuuta 2010

Pojasta mieheksi

Osalla poikakoirista käy ennemmin tai myöhemmin flaksi - ja osalla näistä onnekkaista jopa liiankin monta kertaa elämänsä aikana. Brandy ei helteisenä sunnuntaina kokopäiväsiestaa torkkuessaan aavistakaan, että sen on nyt tullut aika vaihtaa pienten poikien puuhastelut isojen miesten leikkeihin ja tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Cindy (Yokotai Be My Baby) on jo yhden kauniin pentueen emä ja tiettävästi enemmän kuin innokas hankkimaan lisää ipanoita, joten neito on oivallinen Brandyn ensimmäiseksi tyttöystäväksi.

VAROITUS! Sisältää vulgäärejä ilmauksia, jotka saattavat olla haitallisia herkille sieluille.

Ensitreffit

Aika ei ole vielä otollisimmillaan, kun Sari tuo Cindyn ensimmäisen kerran tapaamaan nuorta sulhastaan. Narttu on kuitenkin ollut jo useamman päivän ajan halukas tutustumaan mihin tahansa vastaansa tepastelevaan urokseen - Sarin mukaan sille kelpaisi vaikka harjanvarsi - joten tutustumisvaihe ilman suorituspaineita ei haitanne.

Brandy hömpsöttelee riemuissaan tervehtimään tulijoita, mutta nanosekunnissa uroskello sen päässä kilahtaa: Wow! Tähän viehättävään ja huumaavantuoksuiseen daamiin on saatava tutustua hieman lähemmin!

Herra on hyvä vain. Se olisi jopa sangen toivottavaa.

Alkutohkeiluista toettuaan Brandy aloittaa jumppaharjoitukset, mutta kuvittelee ilmeisesti esikoistensa syntyvän Cindyn kylkiluusta: tähtäys on perustavanlaatuisesti pielessä. Siirrän uroon ronskisti parempiin asemiin, mikä ei näytä liiemmin häiritsevän lemmenhuumaista Romeota, joka jatkaa tähtäilyä yhtä keskittyneesti kuin hetki sitten puuhastellessaan sydämensä (tai jonkin muun elimensä) valitun lavan kimpussa. Sillä lailla.

Cindyn koko olemus tiukasti sivulle vedettyine häntineen suorastaan kiljuen käskee jätkää hoitamaan homman, jonka sen isäkin osaa parhaiten. Horo.

Brandy hyppää muutaman kerran sangen lupaavasti, ja joudun myöntämään olevani operaation heikoin lenkki: näistä esityksistä olisi pätevämpi pelinrakentaja jo tehnyt maalin - ne harvat kerrat, kun olen aikaisemmin joutunut heilumaan perämiehenä, on uros ollut kokenut (tai ainakin minua kokeneempi). Yleensä minut on näissä tilaisuuksissa valtuutettu tulevan yksinhuoltajan henkiseksi tueksi, joten sihtini on kieltämättä hieman hakusessa, eikä asiaa lainkaan auta Cindyn takalistosta tursuava tuhero, jonka päätän lopulta kesyttää vanhoilla kunnon panopampuloilla. Brandyä onnettomat yhteistyö- ja avunantoyritykseni eivät onneksi häiritse.

Toisilleen valitun pariskunnan sähäkät soidinmenot, vielä illallakin +28 asteessa hehkuva elohopea ja tumpelo avustaja tekevät pian tehtävänsä: Romeo alkaa hyytyä. Intoa sillä toki riittäisi, mutta puhtia huilitauoista ja Cindyn vaatimuksista huolimatta ei. Ensikertalainen on sietänyt tungettelevaa läsnäoloani esimerkillisesti ja tuntuu jopa kaipaavan sitä, joten päätän avittaa sulhoa hieman perusteellisemmin.

Siis kerran vielä, tytöt ja pojat. Nostan Brandyn Cindyn selkään, tähtään tietyt strategiset osa-alueet kohdilleen, tuuppaan herran takapuolesta peremmälle lemmenpesään ja kas, suuri ja mahtava jalostusurokseni on juuri astunut ensimmäisen narttunsa - roiskaiseehan se sentään itse rojut ränniin.

Voitte kummastella, paheksua tai nauraa itsenne tärviölle, mutta tässä touhussa ei jaeta tyylipisteitä, vaan lopputulos ratkaisee.

Epäilyistämme huolimatta Brandy siis onnistuu kuin onnistuukin laittamaan myyrän sylinteriin, mutta paisuvaisilla ei vielä juoksun tässä vaiheessa ole mitään asiaa sisälle. Nyt on kuitenkin löysät otettu pois, ja huomenna päästään tositoimiin!

Suhde syvenee

Oletteko kuulleet sanonnan luonnosta, tikanpojasta ja puusta? Se perustunee tositapahtumiin.

Brandy verryttelee yhden hypyn verran ennen kuin ehdin virittää panopampulat paikoilleen, mutta heti kun ylimääräinen tupee saadaan sidottua pois tieltä, onkin tavara jo laarissa. Paisuvaiset jäävät vielä tänäänkin haukkaamaan raitista ilmaa, mutta vaikka olen varautunut siihen, en saa pidettyä pariskuntaa yhdessä: Cindy näet alkaa vatkata lantiotaan kuin eräs Jackson -vainaa konsanaan, eikä hölmistynyt Brandy omistajansa niskassaan pysy moisessa rodeossa kauan kyydissä.

Isäkandidaatti ei selvästi ole tyytyväinen suoritukseen, mutta ei toisaalta myöskään enää innostu yhteen ilmaiseen uusintaan. Lopputulos jää kaikkien kannalta kiusallisen vajaaksi, ja yritän päätellä, onko syy edelleen liian aikaisessa ajoituksessa, uroksen pelivälineiden järeydessä (Cindy-parka on nyt seivästetty kahdesti) vai - herra paratkoon - minun kädettömyydestäni.

Kiitos ja näkemiin

Vaan oletteko tutustuneet siihen kolmanteen kertaan, joka sanoo toden? Jutussa on nimittäin perää.

Raisu rakastaja tempaisee Cindyn otteeseensa, eikä tarvita kuin viisi työntöä ja vihellys, ja lemmentyö on tehty: koirat jäävät jopa nalkkiin reiluksi vartiksi, joka tosin tuntuu kaikista epämääräisen huonoissa asennoissa kyhjöttävistä osanottajista vähintään kahdelta tunnilta. Salamasession jälkeen kaikki ovat kuitenkin erinomaisen tyytyväisiä: Cindy hehkuu odotuksen onnea, Brandy nauttii kevyestä olotilastaan ja me Sarin kanssa onnittelemme kilpaa toisiamme loistavasti sujuneista pentueenperustamispuuhista.

Nyt on tehty kaikki tarvittava ja voitava pienten shelttipullien uuniinsaattamiseksi - vietän siis seuraavat yhdeksän viikkoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, mitä suosittelen lämpimästi teillekin. No, nakkisormet solmuun nyt!

1 kommentti:

  1. Voi hyvän tähen, mulla meinas tulla pissi housuun tätä lukiessani... ;) Teksti oli kuin J.Vuorisen suusta. =D

    Onnittelut Brandylle ja Cindylle (+teille appareille) onnistuneesta astutuksesta, nyt toivotaan peukut pystyssä hyvää tulosta! =D

    VastaaPoista