Täsmäisku Tervakoskelle, venkulointia Vantaalla ja epätoivoa Eckerössä

Tuomaripoliittisista syistä sessejäni ei ole kesän 2011 aikana kotimaisissa kehissä nähty, mutta jottei uskottavuuteni aktiivisena näyttelyharrastajana kärsisi peruuttamattomia vahinkoja, rynnistän reippaan kolmen koitoksen loppukirin ennen ansaittua perinteistä talvitaukoa.

Elokuun viimeisenä lauantaina Suomi nauttii suloisen suven viimeisestä hellepäivästä: kansa rientää rannoille imemään itseensä lämpöä ja lempeä, elitistit viuhahtavat viheriöille vertailemaan svingejään, helsinkiläisjupit kipittävät Kappelin terassille ja me masokistit matkaamme Tervakoskelle kansainväliseen koiranäyttelyyn.

Ennen shelttejä kilvoittelevien schipperkejen arvostelua katsellessani ehdin hetken kummastella kehässä pyörivää täti-ihmistä, joka rintapieleensä kiinnitetystä ruusukkeesta päätellen onkin tsekkituomarimme Jaroslava Ovesna. Ratkaisevia A-kirjaimia syrjivän sisälukutaitoni ansiosta oletin hänen olevan Jaroslav Jagrin oloinen, liuhulettinen jääkaappi-pakastinyhdistelmä, mutta koiriani onkin saapunut ihastelemaan solariumiin ja itseruskettaviin tuotteisiin koukussa oleva terveesti ruskettunut rouvashenkilö. Ilmeisesti muutkin sheltinomistajat kärsivät samanlaisesta lukihäiriöstä - tai ovat paremmissa väleissä sammakkoprofessorin kanssa - sillä shetlanninpaimenia on ilmoitettu vain 45, mikä on mielestäni tuomarin kansalaisuus huomioon ottaen varsin vähän.

Aurinko paahtaa pilvettömällä taivaalla, mutta tutustuttuani näyttelyluetteloon ylleni ilmestyy henkilökohtainen myrskypilvi: olen nohevana naisena ilmoittanut Magnuksen valioluokkaan, koska avoimessa luokassa on yleensä enemmän tungosta, mutta alhainen taktikointini menee perusteellisesti pershielleen, sillä kehään aikoo kipaista vain neljä avohoitotapaustaurosta ja peräti kuusi tittelihirmua. Miten vasemmalla kädellä ja oikealla aivolohkolla pitkän matematiikan taituroinut ihminen voikin laskelmoida näin väärin.

Magnuksen kuontaloa kuosittaessani totean, että kansainvälisiin koitoksiin todellakin ilmoitetaan vain parhaista parhaat - siksipä olenkin osallistunut tällaiseen tapahtumaan viimeksi vuonna 2006 -  tuomari on nimittäin katsonut kaikki arvostelemansa koirat erinomaisiksi rotujensa edustajiksi. Kehän laidalla tosin kiertää huhu, että yksi koira olisi saanut sinisen nauhan, mutta tästä ei kenelläkään liene näköhavaintoa.

Helteen herpaannuttamaa Manustinta ei kiinnosta panostaa patsasteluun, joten en tänään ole lainkaan pahoillani siitä, että arvostelu sanellaan koiran seistessä pöydällä. Samalla kuulen suorana lähetyksenä, mitä mieltä tuomari on näkemästään, ja hänen persoonallisesta habituksestaan huolimatta tuomio kuulostaa varsin oikeudenmukaiselta.

Kehä on riittävä Magnuksen egolle varsin passelin kokoinen tanskalaisen kiitoradaksi - matkaan siis. Takakaarteessa kiriessäni kuulen jonkun arvioivan, että koirani liikkuu paljon paremmin kuin edellinen kilpakumppani. Onnitteluni terävästä havainnoinnista ja asiantuntevasta lausumasta.

Kilpailuluokassa Tyyris Tyllerölle tädille tuottaa huomattavia vaikeuksia sijoittaa uroita paremmuusjärjestykseen: hän juoksuttaa, ihmettelee, juoksuttaa, pähkäilee, juoksuttaa ja tuijottaa koiria kuin ei olisi aikaisemmin sellaisia nähnyt - vai mitä tuumaatte tästä tyylinäytteestä:

Huolellisen arvonnan harkinnan jälkeen rouva Ovesna suvaitsee tehdä päätöksensä ja kirmauttaa Manunaattorin SA:n arvoisesti kolmanneksi. Paras uros -luokassa höyryveturini jää täpärästi sijoittumatta, mutta ainakin olemme molemmat saaneet liikuntaa koko ilmoittautumismaksun edestä.

Seuraavaksi on vuorossa psykologian YO-tehtävä:

Henkilö K on ilmoittanut 11 kuukauden ikäisen sijoitusnarttunsa kansainvälisen koiranäyttelyn junioriluokkaan, mutta joutuukin jättämään sen ensimmäisen kiiman tärppipäivien takia kotiin, jottei velikoiran keskittymiskyky olisi pahasti koetuksella. Arvioi henkilö K:n v*tutuksen määrää, kun hän näyttelypäivänä huomaa luettelosta, että ko. luokkaan on ilmoitettu vain kolme (3) koiraa.

Ei siitä sen enempää.

Todennäköisesti joku on huomauttanut tsekkitädille aikataulusta, sillä nyt kehä pyörii niin vauhdikkaasti, etten ehdi viimeistellä Sagan kampausta ennen kuin viisi valionarttua jo kutsutaan kehään. Sen arvosteluvuorokin menee ohi lähes huomaamatta, koska koirani kirjaimellisesti vain piipahtaa pöydällä ennen kuin meidät jo hätistellään kipaisemaan edestakaisin, sivuliikkeistä tuomari ei ole edes näennäisesti kiinnostunut. Tämä ei vaikuta lupaavalta.

Kylmä rengas kiristää achteriani täysin turhaan: ruskettuneen rouvan mielestä Saga on paitsi kerrassaan erinomainen yksilö, myös luokkansa paras. Solmiessani erisävyisiä punaisia nauhoja sen hihnaan pystyn vielä pitämään ylärekisterini peruslukemilla, mutta leukani luisu kohti rinnuksia alkaa, kun tämä käsittämättömän hyvällä arvostelukyvyllä siunattu tuomari kotvan kuluttua ilmoittaa, että Sageli on myös päivän paras narttu, ja tällaisissa kyläkilpailuissa siitä on tapana palkita CACIBilla.

Päässäni jo korskeasti kuohuva pissa alkaa ikävästi roiskua korvistani, kun Saga lopulta valitaan rotunsa parhaaksi. Enhän toki vähempään voisi enää tyytyäkään.

Sekä kesästä että menestyksen makeudesta on jäljellä vain messevät muistot, kun täydellisen koleana syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kurvailen Tanskan nuorten kuninkaallisten kanssa Vantaalle. Magnuksen mielestä siskoplikka olisi edelleen melkoinen herkkupeppu, mutta sulotuoksut eivät enää aja raisun rakastajan aivotoimintaa sen takajalkojen väliin.

Potentiaalisena ERI-automaattina pidetyn romanialaisen Christian Stavarachen katsastettavaksi on ilmoitettu 58 shetlantilaista, mutta hänen lempivärikseen osoittautuukin hieman yllättäen sininen, sillä avoimen luokan urosten arvostelun päättyessä vain kuusi koiraa on arvioitu erinomaisiksi. Kehään tepasteleva valioviisikko on sentään romanialaisittainkin tarkasteltuna laadukas, mutta sitäkin kiusaa vakava vitsaus: väärän muotoiset silmät.

Tuomari silmäilee arvioivasti pöydällä vuorollaan pönöttävää Manustinta ja todettuaan "ahaa, thörtieit" ilmoittaa haluavansa myös mitata koiran. Juutti ei olekaan aikaisemmin joutunut kehässä mittakepin alle, mutta kyseisen kapistuksen käsittely ei liene tälle sedälle turhan tuttua puuhaa, sillä operaation jälkeen hän hihkaisee ihastuneena "ohoo, thörtifaivpointfaiv". Hienoa, Hermanni, eihän se mennyt kuin reilun tuuman verran vituralleen.

Herra määrittelee alamittaisen Magnuksen kamalista katsantoelimistä huolimatta kokonaislaadultaan erinomaiseksi, mutta kilpailuluokassa jätkä hiihtelee hädin tuskin neljänneksi, eikä SA:sta tarvitse edes haaveilla. Urokset arvosteltuaan setä S saapuu kehän laidalle luennoimaan yleisölle sheltin silmien muodon merkityksestä: näkimien pyöreys todellakin on tämän rodun suurin ongelma, eikä simmuja pidä missään tapauksessa erehtyä arvioimaan vain osana kokonaisuutta.

Ennen narttujen arvostelun alkua raportoin Maikille, että tämä tuomari EI tule arvostamaan Agnesta - tuskin puolitoistametrinen nainen pettymyksen takia muutenkaan kovin korkealta tantereeseen tipahtaisi, minulle vapaapudotuksen lopussa odottava äkkipysäys on huomattavasti ravistelevampi kokemus. Junioriluokan etenemistä seuratessani epäilykseni tulevan mahalaskun näyttävyydestä vain vahvistuvat: kaikki seitsemän ennen Anuliinaa esiintyvää neitosta tylytetään melko mitättömiksi erittäin hyviksi.

Vetäistyään ryhdikkäästi pöydällä nököttävän Agneksen hännästä tuomari kertoo olevansa iloinen, ettei sen peräpropeli ole kiinnittynyt liian alas, mikä on tässä rodussa nimenomaan nartuilla yleinen ja vakava virhe. Selostusta kuunnellessani minun silmäni ovat epäilemättä liian pyöreät, mutta ne sopivat hyvin yhteen ammolleen lonksahtaneen suuni kanssa. Hännän perusteella pätevä setä pystyy arvioimaan koko koiran rakenteen erinomaiseksi, mutta kertoo toivovansa, että sen silmät olisivat paremman muotoiset.

Hanki ammattiapua.

Romaniherra lohduttaa minua vihjailemalla, että mikäli muuten ihastuttava koirani liikkuu hyvin, niin... Ilmaan heitetty pallo sisältää toivon punaisesta nauhasta, joten kiiruhdan ottamaan koppia. Tiedän, että veljeään paremmin koulutettu tasapainoisempi tanskatar etenee tyylikkäästi, ja tietenkin toivoisin, että tuomari vaivautuisi katsomaan neidin liihottelua, mutta hän on jo kääntynyt valistamaan kehäsihteereitä koko rodun tulevaisuutta uhkaavasta hännänkiinnitysongelmasta.

Kiihkeän peräsinesitelmän aikana Agnes seisoo ympärillään pörräävästä ampiaisesta ja siitä aiheutuvasta hermostuneesta heilumisestani huolimatta tyynesti aloillaan ja näyttää pohtivan, mitä minä etelän nainen huidon. Kouhottavaan lähisukulaiseensa verrattuna neidin kehäkäytös on suorastaan aristokraattista, mutta huomioni herpaantuessa täpäkkä tanskatar muistuttaa olemassaolostaan ponnahtelemalla tasajalkaa taivasta kohti.

Vauhkottuaan hännistä tarpeekseen herra Stavarache ilmoittaa, että Agnes on luokan ainoa erinomainen narttu ja silmistään huolimatta sertifikaatin arvoinen.

Farssi Narttujen arvostelu jatkuu samalla linjalla: punaisia nauhoja jaetaan säästeliäästi ja vaaleampia versioita vieläkin kitsaammin, ja lopulta PN-luokkaan sipsuttelee yksitoista daamia. Tuomari ei vilkaisekaan Agnesta, joten ei ole yllätys, että päivän ainoa palkintomme on pellekoulun päättötodistus avartava kokemus.

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään kansainvälinen näyttely Eckerössä. Muuta julkaisukelpoista sanottavaa minulla ei aiheesta olekaan.

Lopuksi, arvon lynkkauskomitea, kieputan köyden kaulani ympäri, sidon sen tukevaan tammenoksaan ja kiipeän jakkaralle, jonka potkaisen altani olemalla julkisesti tyytyväinen siitä, että sekä tsekkitäti että romanialaissetä - kuten myös eräs sokea tyylikäs slovenialaisherra, jota en muuten muistele lämmöllä - ovat arvostelleet ja palkinneet koiria, eivät niiden esittäjiä. En ota kantaa siihen, ovatko heidän valintansa olleet poliittisesti, ekumeenisesti ja rotumääritelmällisesti korrekteja, mutta oi te kauniit ja rohkeat näyttelytoimikunnat: pitäkää tämä linja tuomarikutsuissanne, ja minä lupaan tuutata tileillenne käsittämättömän määrän euroja, tuskastua mutisematta liian pienissä kehissänne, viihdyttää yleisöä sätkimällä tanskalaisen prinssikoiran narrina ja varata pokaaleillenne kunniapaikan linnamme länsisiivessä.